"You can’t reclaim hate speech. You can tell yourself you’re as empowered as you like, but when someone who hates you and has power over you is screaming it in your face, they control the meaning of the word, not you."
—Anti-Porn Feminists: So much for reclaiming ‘slut’
Olen miettinyt paljon suhdettani pornoon sekä siihen, miten se oikeastaan vaikuttaa katsojaansa. Jälkimmäisestä on tehty ihan oikeitakin tutkimuksia, joita jossain vaiheessa ehkä etsin tähän linkitettäväksi, mutta oma henkilökohtainen kokemukseni pitkän pornopaaston jälkeen oli lievä pahoinvointi ja hieman likainen olo.
En lähtökohtaisesti häpeä seksuaalisuuttani, haluani tai niiden ilmaisemista. Häpeä ja pelko tulevat mukaan tilanteissa, joissa en koe voivani ilmaista tai olla ilmaisematta näitä omaehtoisesti. Pornon katselun herättämät tunteet ovat mielestäni oire siitä, että porno typistää seksin ja seksuaalisuuksien kaanonin niin ahtaaseen rakoon, että siinä ei ole enää tilaa seksille tai seksuaalisuuden ilmaisemiselle—näiden sijasta ruudun täyttävät viittaukset seksipitoisiin fantasioihin, joiden johtoteemana on vähintään 90% ajasta valta ja alistaminen. En kykene samaistumaan pornon tarjoamiin roolivaihtoehtoihin, ja vaihtoehdottomuus pakastekuivattaa kuumimmankin mirrin.
En väitä, etteikö ns. hyvääkin pornoa voi olla. Joko sitä ei kuitenkaan kukaan tee, tai sitten en vain ole sattunut löytämään sitä, ja jos löytääkseni joudun kahlaamaan tuntikausia ala-arvoisia kuivia penetraatiokuvauksia, jätän mieluummin väliin ja toteutan fantasioitani omin neuvoin.
Mikäli haluaa kuitenkin menettää libidonsa pariksi viikoksi, kannattaa tutustua Lars Von Trierin viimeisimpään projektiin: Lars von Trier to offer softcore and hardcore versions of Nymphomaniac (Guardian.co.uk)
Ihan kuin maailmassa ei olisi jo tarpeeksi keski-ikäisiä limaisia äijiä hyödyntämässä tyttöjen ja naisten seksuaalisuutta tai ainakin genitaaleja omiin tarkoituksiinsa. Elokuvaa ei ole vielä tehtykään, ja nyt jo lentää laatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti